Suomen ensimmäinen valkonauhayhdistys perustettiin Turkuun vuonna 1896. Yhdistyksen nimi oli Ehdottomasti Raitis Kristillinen Naisyhdistys, E.R.K.N. Pian perustamisen jälkeen jäsenet ottivat tunnuksekseen valkoisen nauharuusukkeen. Vuonna 1903 Valkonauha-nimi liitettiin yhdistyksen nimeen. Turun Valkonauhan perustamiselle loi pohjan suomalaisten naisasianaisten Alli Trygg-Heleniuksen, Aleksandra Gripenbergin ja tanskalaisen valkonauhatyön lähettilään Elisabeth Selmerin toiminta. 

Suomen ensimmäinen valkonauhayhdist​​ys perustettiin Turkuun vuonna 1896. Yhdistyksen nimi oli Ehdottomasti Raitis Kristillinen Naisyhdistys, E.R.K.N. Pian perustamisen jälkeen jäsenet ottivat tunnuksekseen valkoisen nauharuusukkeen. Vuonna 1903 Valkonauha-nimi liitettiin yhdistyksen nimeen. Turun Valkonauhan perustamiselle loi pohjan suomalaisten naisasianaisten Alli Trygg-Heleniuksen, Aleksandra Gripenbergin ja tanskalaisen valkonauhatyön lähettilään Elisabeth Selmerin toiminta. 

Turun yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja oli Nanna Jalava (ent. Almberg). Muita alkuvuosien vastuunkantajia olivat mm. Hulda Manner, Hanna Kärjenkoski, Maiju Havulinna, Betty Rothström, Hilda Launi, Fanni Salokivi, Mia Rancken ja Hilja Aschan, jonka tytär Anita Käärtoimi 1970-80 -luvuilla yhdistyksen puheenjohtajana 19 vuotta.  

Uuden yhdistyksen julkaisutoiminta oli vireää. Omaa lehteä, Valkonauhaa, alettiin julkaista 1902. Muu alkuaikojen toiminta painottui lasten ja nuorten parissa tehtävään työhön sekä ns. juomalakkoliikkeen organisointiin, jonka myötä lähes 70 000 kansalaista sitoutui vähintään vuoden kestävään raittiuteen.

Muita Turun Valkonauhan saavutuksia oli lastenkodin ja Naisten yömajan perustaminen sekä naispoliisin virkojen perustaminen Turkuun. Valkonauhan jäsenet päivystivät myös rautatieasemalla jun​​​​ien tuodessa maaseudulta tyttöjä työ​​nhakuun kaupunkiin. ​​​​Näille nuorille naisille välitettiin työpaikkoja ja tarjottiin yösijaa Valkonauhan Yömajassa. Tämä toiminta tunnettiin rautatielähetyksen nimellä.

Turun Valkonauhan ylläpitämä naisten yömaja.

Yksi mielenkiintoinen työmuoto oli kustantaa kirkonkellojen soittaminen (ns. Iltakellot) klo 20.00. Kellojen soitto viestitti lapsille, että oli aika lähteä kadulta kotiin. Työmuodon taustalla olivat työläisten huonot asunto-olot, jolloin lasten oleskelupaikaksi muodostuivat kadut ja pihat. 

Järjestön toimintaa ohjasi kansainvälisen mallin mukaisesti Jeesuksen Kultainen sääntö, jolla tarkoitetaan Vuorisaarnassa olevaa kohtaa: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12). Valkonauhaliikettä kutsuttiin jo 1890-luvulta alkaen nimellä ”Järjestäyt​​ynyt äidinrakkaus”. Tutkimuksissa, joissa selvitetään naisen asemaa yhteiskunnallisena vaikuttajahahmona, käytetään käsitettä naisten yhteiskunnallinen äitiys, jolla tarkoitetaan naisten halua vaikuttaa aktiivisesti yhteiskunnassa. Tämän ajattelun mukaisesti äitiys ei rajaudu perheen äiti – lapsi -suhteeseen eikä kodin seinien sisälle vaan koko ympäröivä yhteiskunta on yksi koti, josta naisten tulee ottaa vastuuta. 

Toiminta perustui alusta asti vapaaehtoistyöhön ja ydinajatuksena oli toimia matalan kynnyksen ihmisläheisenä kohtaamispaikkana. Pyrkimyksenä oli tarjota laaja-alaista apua ihmisen eri elämäntilanteisiin ja edistää hyvinvointia pitkällä aikavälillä – antaa apua ja vahvistaa yksilön voimavaroja ja näin lisätä toivon näkökulmaa.